Näet suuremman kuvan klikkaamalla kuvaa.

Lisa Dickie ja bengali	Mary-Lise de Landtsheer itämaisen kanssa	Kurt Vlach arvostelee norjalaista metsäkissaa
TICA-näyttelyssä ei pingoteta!	Outoja hajuja, toteaa tämä osallistuja	Singapura "Keke" ihastutti
Suomalaisille jo tutuksi tullut Thomas Andersen	Tomako Vlach abessinialaista tutkimassa	Tomako Vlach ja bengali
Mur!	Karvattomiakin oli paikalla!	Kotikissakauneutta

Työ haittaa harrastuksia

Totesin työpaikalla keskiviikkoaamuna, Kalevala-näyttelyä edeltävällä viikolla, vastaillessani taukoamatta soivaan puhelimeeni (näyttelyasioita siis, ei työasioita!), että näyttelyvalmisteluiden hoitaminen työajalla (veronmaksajien kustannuksella) saa riittää: varasin siltä istumalta lomapäiviksi torstain, perjantain ja vielä maanantainkin.

Torstaiaamuna poimin kyytiini näyttelypäällikön aikaisemmin kuin kukko oli edes raottanut silmiään ja suuntasimme auton nokan kohti näyttelytiimin päämajaa Orimattilassa. Maukkaan aamupalan lomassa pällistelimme matriisitulostinta ja ihmettelimme sen toimintaperiaatteita. Lopulta tulostin saatiin pelittämään ja se alkoikin raksuttaa loputonta kasaa tuomarin kirjojen (Judge’s book) sivuja. Jokaiselle tuomarille on oma kirjansa, josta löytyvät kaikki tuomarille tarkoitetut tiedot kissoista (kilpailunumero, rotu, väri, sukupuoli, ikä) sekä lomakkeet jokaisen finaalin tuloksia varten. Kun sivut on tulostettu, ne on vielä revittävä irti toisistaan ja järjestettävä kunkin tuomarin omaan kirjaan. Oman haasteensa tehtävälle asetti se, että emme olleet koskaan nähneet lähietäisyydeltä valmista tuomarin kirjaa − kokoaminen piti järkeillä näyttelysääntöjen tuntemuksemme pohjalta. Ensi kerralla tämäkin on varmasti helpompaa…

Samaan aikaan kun itse puuhastelin tulostimen parissa, toiset talkoolaiset silittivät ruusukkeita, kokosivat klerkkien laatikoita ja tulostivat erilaisia dokumentteja, joita esimerkiksi ilmoittautumispöydässä tarvittiin. Vielä oli edessä viime hetken hankintoja, kuten ruusuketelineitä, kyniä ja teippiä. Sekä kolaa kofeiinitasapainon säilyttämiseksi. Pienen katastrofinkin kohtasimme, kun selvisi, että yksi häkkien ja muiden tavaroiden kuljettamiseen varattu auto oli hajonnut. Puhelimet kuumina soittelimme läpi tuttavia, ja kyllähän se sopiva lainaperäkärry löytyi. Lopuksi edessä oli suuri operaatio autojen pakkaus! Allekirjoittaneen ”limusiini” Ford Ka:kin pakattiin kukkuroilleen tavaraa. Takaisin Helsinkiin taisimme saapua kuorminemme 14 tuntia lähtömme jälkeen.

Loppukiri

Perjantaina sain nukkua hieman myöhempään, koska minut oli muiden tehtävien vuoksi vapautettu tuomarien noutamisesta lentokentältä. Lentoja saapui pitkin päivää, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme kaikki tuomarit turvallisesti hotelliinsa! Lentokenttäkeikkojen sijaan suuntasin painoon noutamaan näyttelyluetteloja. Painavaa asiaa, totesin köyttäessäni laatikoita autoni viimeiseen vapaaseen koloon − etupenkille. Pääsin onneksi eroon kuormastani heti painokeikan jälkeen, sillä näyttelytilaan oli vihdoin pääsy. Siitä alkoikin sitten hektinen roudaaminen, kun autolasti toisensa perään saapui paikalle. Ensin näyttelytilan lattia piti peittää pressuilla − jotka tietenkin loppuivat kesken. Onneksi niitä saa kaupasta lisää − ja kaupatkin olivat vielä auki! Häkkipöydät kannettiin paikoilleen ja koottiin, häkit koottiin, ja tuomarikehät kasattiin. Roudaamisen tiimellyksessä ehdimme pohtia sitä, miksi harrastuksemme parissa ei ole enempää raavaita ja voimakkaita miehiä? Tilausta kyllä olisi!

Kun illalla kello 23 − vihdoin päästyäni kotiin − istuin keittiöni lattialla askartelemassa klerkkilaatikoista puuttuneita Rodun paras -nauhoja, ehdin myös pohtia, mitä ihmeen järkeä tässä oikein on?

The show is on!

Lauantaiaamuna oli jälleen aikainen herätys. Näyttelypaikka piti viimeistellä, ja itselläni oli vielä edessä ensimmäinen kerta klerkkinä, mikä sekin vaati hieman valmisteluja. Tästä haasteesta lupaan kertoa teille enemmän toisen kerran, mutta päivä meni kovin nopeasti siinä puuhassa. Illalla oli edessä näyttelyillallinen, jossa sain tutustua paremmin tuomareihin ja muutamiin näytteilleasettajiin. Ilta oli hauska, mutta väsy alkoi jo kolmen työntäyteisen päivän jälkeen olla kova, olihan edessä vielä yksi aikainen aamu ja pitkä päivä. Mainittakoon että eksyin illallisreissulla sekä meno- että paluumatkalla − vanhoissa kotimaisemissani.

Sunnuntaipäivä meni jo lähes rutiinilla . Näyttelyn päätyttyä saimme kiitettävän paljon apulaisia mukaan purkamaan häkkejä ja pakkaamaan niitä ja muita tavaroita takaisin autoihin. Roudaus on paljon mukavampaa, kun porukkaa on enemmän! Kiitokset vielä tässäkin kaikille talkoolaisille. Kun puoli yhdeksän jälkeen pääsin kotiin, kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin pitkälle maanantaihin, jonka kaukonäköisesti olin varannut lomapäiväksi.

Uutta putkeen?

Ja kun kolotus oli jaloista loppunut, oli aika alkaa suunnitella seuraavaa näyttelyä! Olihan viikonloppu ollut hillittömän hauska! Tervetuloa Lahteen tammikuussa − ja tervetuloa myös mukaan hulvattomaan talkooporukkaan! Jos pipo kiristää, sen voi ottaa pois.

Teksti: Katri Kleemola

Lauantai sujui sangen mainiosti Viikissä hyvässä seurassa. Näyttelypaikka oli jo viime vuodesta tuttu, joten eksymisiltä vältyttiin, paitsi kun lähdettiin pois niin navigaattori yritti parhaansa mukaan eksyttää meitä. Mutta hyvin me kotiin sitten löydettiin. Pojat matkustivat hyvin. Aslan huuteli menomatkalla välillä, että mihin me mennään. Ja Nemo kehräsi tuttuun tapaan kun lasissa oli 120km/h.

Kehät alkoivat hiukan myöhässä, mutta se ei suinkaan haitannut kun jäi enemmän aikaa kierrellä ja bongailla tuttuja. Aslankin oli häkissä kuin konkari, innokkaasti seuraili mitä muut tekevät ja ihasteli Makea ja Longoa, jotka saatiin naapureiksi.

Ensimmäisessä kehässä tuomaroi Mary-Lise De Landtsheer (Belgia). Aslan oli todella reipas pöydällä ja antoi tuomarin katsella itseään rauhassa. Todella nätisti Aslan oli ja sai hirmuisesti kehuja luonteestaan ja upeasta turkista. Kovasti Mary vannotti, että pojan pitää jatkossakin päästä näyttelyareenoille esiintymään.

Tarkkaa tuomarointia, kynnen kärkiä myöten. Nemo sai kehuja luonteestaan, ainoa miinus oli liian hyvät pöperöt mitä katti on syönyt. No Nemollahan on vähän tullut ylimääräistä Aslanin pentumuonien myötä.

Aslan sai kaikilta tuomareilta kovasti kehuja, eikä mitään negatiivista palautetta tullut. Aslanin kanssa pentuluokassa kisasi kilpparineitokainen. Muita pentuja ei sitten ollutkaan. Muita lyhytkarva aikuisia Nemon lisäksi oli kaksi: venäläinen täysin valkoinen kissa ja sinivalkoinen Kippo. Lisäksi oli yksi mustavalkoinen pitkäkarvainen kotikissa Obama. Ihmeen vähän oli kotikissoja näyttelyssä mukana. Sitä ihmetteli myös venäläinen näytteilleasettaja. Toivottavasti jatkossa näemme isompia kotikissaluokkia TICAssa.

Toisen kehän jälkeen odoteltiinkin muutama tunti seuraavia kehiä. Sitten loput kolme kehää olivat aika tiuhaan tahtiin.

Vaikka päivä oli ollut jo pitkä, niin Aslan jaksoi antaa kaikkensa viimeisissäkin kehissä.

Sangen mainiosti sujui siis reissumme. Ja kaikista ylpein olen siitä, miten Aslan jaksoi pitkän päivän. Aluksi olin ajatellut, miten poika oikein jaksaa, kun ensimmäinen näyttely ja heti viiteen kehään. Tosin jos väsymystä olisin havainnut, olisi kehiä jätetty suosiolla väliin.

Kahdessa viimeisessä kehässä vielä irtosi pojalle hienot voitot, niin voisiko olla enää tyytyväisempi.  Nemolle yhtään ykköstä ei tullut, mutta se johtui puhtaasti vähän liian paksusta kunnosta, jonka myönnän täysin. Mutta Nemo lähtikin matkaan Aslanin tueksi. Nyt me sitten lenkkeillään ja treenaillaan Nemon ylimääräiset tässä pois pikkuhiljaa.

Tämän näyttelyn jälkeen tuleekin Aslanille olemaan sangen helppoja FIFe- ja muut näyttelyt. Ei voinut kuin todeta, että mahtava pieni mies, joka taisi varastaa muutaman sydämenkin päivän aikana. Suuret kiitokset myös FINTICAtille upean näyttelyn järjestämisestä! Taatusti jatkossakin tullaan.

Teksti ja kuvat: Virve Lindqvist

Kotikissapentujen tulokset

Voittajiin on jo otettu yhteyttä ja palkinnot toimitetaan mahdollisimman pian.

Piirrustusten aatelia

Piirrustuksista parhaaksi raati valitsi Carolina Stenbäckin työn, joka Carolinan mukaan yhdistää kissojen suosikkikohtaukset Kalevalassa: veneen alle menevän hauen ja Pohjanakan muuttumisen harakaksi.

Veneen keulassa Väinämöinen määrää kahta kissaa pyydystämään jättiläishauen ja yhtä ottamaan pohjanakka-harakan kiinni. Kissat meinaavat ilmeisesti valmistaa juhla-aterian, kun haarukka ja veitsikin on jo kädessä.

Raadin sai hyvälle mielelle teoksen humoristisuus ja se riitti voittoon tällä kertaa.

Grafiikan kauneutta

Väinö Heinosen tietokonepiirrustuksen luokittelimme grafiikaksi ja parhaaksi sellaiseksi. Upea kalevalaishenkinen työ hurmasi näennäisellä yksinkertaisuudellaan, joka kätkee lukuisan määrään mielenkiintoisia ja humoristisiakin yksityiskohtia.

Valokuvien värikylläyttä

Valokuvasarjassa kilpailutöitä oli eniten ja valinta tietenkin sitä vaikeampaa, mitä useampia vaihtoehtoja on. Päädyimme palkitsemaan parhaina Saila Matilaisen Kalevalan kissa -sarjan. Kuvissa viehättivät upeat värit, kauniit suomalaiset kesämaisemat ja tietenkin upeat kissat. Sarjan “piste i:n päällä” olivat valokuviin yhdistety kalevalaiset runopätkät.

Aino Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa.	Kuvassa: Fuji 3 v.
Ilmarinen Se on seppo Ilmarinen kävi itse katsomahan. Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: katsoi kuun kumottavaksi, näki päivän paistavaksi.	Kuvassa: Make 3 v.
Lemminkäinen Jo päivänä kolmantena meni suurelle mäelle, nousi suurelle kivelle, loi silmänsä luotesehen, poikki soien pohjosehen.	Kuvassa: Hiku 4 v.
Väinämöinen Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä, viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä, varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten, tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.	Kuvassa: Mutu 16 v.

Näyttelyssä kissat kilpailevat Amerikan tyyliin kehissä ja jokainen viidestä tuomarista arvostelee kaikki kissat. Tuomarit tulevat Yhdysvalloista, Euroopasta ja Japanista. Titteleiden tavoittelun lisäksi kilpaillaan leikkimielisesti kissan häkkien sisustamisessa näyttelyn teeman mukaisesti: kalevahenkisin häkki voittaa.

Kilpailussa mukana on luonnollisesti suomalaisia kotikissoja, jotka ovat Kissojen Kalevala -näyttelyssä kunnia-asemassa. TICA-kissanäyttelyjärjestelmä antaa kotikissoille ainutlaatuisen mahdollisuuden kilpailla arvonimistä, aivan kuten rotuja edustavat lajikumppaninsa. Kotikissojen lisäksi paikalla nähdään kansainvälisiä rotuharvinaisuuksia, kuten Suomen ainoa toyger, vanhanajan siamilainen ja selkirk rex. Mukana ovat tietenkin myös kaikkien tuntema norjalainen metsäkissa, TICAn suosituin rotu bengali sekä karvaton sfinx.

• Lisätietoa näyttelystä
• Lisätietoa TICAsta ja FINTICAt-kissayhdystyksestä

Teemanäyttelystä ei tarvitse ottaa paineita – jos ei mielikuvitus ja aika riitä, ei ole pakko osallistua – mutta teemaan osallistuvia pyritään aina palkitsemaan. Kissojen Kalevala-näyttelyssä palkitsemme parhaan Kalevala-kissan ja Kalevala-häkin. Virallista kilpailua ei kissan tai näytteilleasettajien pukeutumiseen ole järjestetty, mutta jos asustuksiin on satsattu, ne ehdottomasti huomioidaan!

Tärkeintä teemanäyttelyssä on hauskuus ja rentomeininki – eli teemaan saa suhtautua kieli poskella -meiningillä.

• Lisätietoa Kissojen Kalevala -näyttelystä
• Kaikki TICAtin Kissojen Kalevala -aiheiset jutut

Kuva: Henna Honkanen

Kotikissoilla on aina merkittävä asema TICAssa rotukissojen rinnalla yhtälailla arvokkaina lemmikkeinä. TICA-kissanäyttelyjärjestelmä antaa kotikissoille ainutlaatuisen mahdollisuuden kilpailla arvonimistä aivan kuten rotuja edustavat lajikumppaninsa.

TICAn ylläpitämä kotikissarekisteri on maailman suurin ja kotikissaluokka on usein yksi suosituimmista ja kaikkein kilpailluimmista luokista. Kotikissalle on myös oma rotumääritelmänsä, jonka mukaan sen tärkeimmät ominaisuudet ovat terveys ja luonne. Kotikissana voi näyttelyttää mitä tahansa steriloitua tervettä ja hyväluonteista kissaa, myös rotukissoja, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallistua näyttelyyn rotunsa edustajana.

• Lue lisää kotikissoista TICAssa
• Lisätietoa Kissojen Kalevala -näyttelystä
• Kaikki TICAtin Kissojen Kalevala -aiheiset jutut

• Lisätietoa Kissojen Kalevala -näyttelystä
• Kaikki TICAtin Kissojen Kalevala -aiheiset jutut

Kuva: Senja Helle

Näyttelytiimi toimii raatina ja palkitsee upeimman ja parhainten näyttelyn teemaa vastaavan häkkisisustuksen. Muistathan että myös oman häkin (kuten sturdin) voi sisustaa!

TICA-näyttelyissä on usein myös teeman mukainen kissan naamiaisasu -kilpailu. Varsinaista kilpailua emme tässä näyttelyssä järjestä, mutta näyttelytiimi lupaa varmasti palkita mahdollisen kalevalaisimmin pukeutuneen kissan.

• Lisätietoa Kissojen Kalevala -näyttelystä
• Kaikki TICAtin Kissojen Kalevala -aiheiset jutut

Käsintehdyt sudenkorentolelut ovat Cat Dancerin tyyppisiä, mutta niiden päässä on hauska, kissojen rakastama sudenkorento. Käytössä yllättävän kestäviksi osoittautuneet Dragonflyt on tehty käsin Yhdysvalloissa.

Lue lelun arviot ja katso video Modern Catista

Lelun hinta on 14 €, ennakkotilauksia ottaa vastaan Mette (poista osoitteesta POISTATÄMÄ)

• Lisätietoa Kissojen Kalevala -näyttelystä
• Kaikki TICAtin Kissojen Kalevala -aiheiset jutut