Kotikissan kanssa TICA-näyttelyissä käynti eroaa niin FIFé-näyttelyistä kuin CFA-näyttelyistä. Kotikissat voidaan rekisteröidä TICAan, ja kotikissatkin voivat saavuttaa titteleitä siinä missä rotukissatkin, mikä onkin sangen mukava lisämauste. Itse olen käynyt kahdessa TICA-näyttelyssä ja yhdessä esittelynäyttelyssä kotikissojen kanssa, täytyy sanoa, että koukussa ollaan. Suurin asia mikä itseäni kovasti miellyttää on tapa, jolla TICA-tuomarit käsittelevät kissoja ja se, että kotikissat syynätään yhtä tarkasti, ellei tarkemmin kuin rotukissat. FIFé-näyttelyissä tuntuu monesti, että kotikissat arvostellaan liukuhihnalla ja helposti saa sen kuvan, ettei kotikissoja arvosteta.
Kotikissa Nemo TICA-näyttelyssä, kuva: Heikki Siltala
Kotikissallakin on oma standardinsa TICAssa, joka tosin ei ole kovin tiukka. Kärjistettynä kotikissan tulee olla terve, ystävällinen ja hyvässä kunnossa.
Tuomari arvostelee ensin kaikki kissat väriryhmittäin valiten parhaan. Kun kaikki väriluokat divisioonasta on arvosteltu, valitaan divisioonan paras. Sen jälkeen tuomari pitää finaalin, johon kutsutaan tuomarin valitsemat kissat. Vilinää piisaa siis varsinkin, jos kyseessä on kuuden kehän näyttely, eli kissa käy päivän aikana kuudella tuomarilla.
Mitään kirjallista palautetta ei kissasta saa, kuten FIFé-näyttelyissä. Mutta finaaleissa varsinkin tuomarit puhuvat jokaisesta kissasta: mikä kissassa heitä miellyttää ja missä olisi ns. paranneltavaa. Jos kuitenkin jotain jää epäselväksi, niin finaalin jälkeen voi tuomarilta mennä kysymään, vaikkapa miksi kissa jäi kolmanneksi.
Kehänäyttely vaatikin kissalta kyllä hiukan enemmän itseluottamusta ja varmuutta, kun omistaja ei ole kissan vierellä tukena koko ajan. Kuitenkaan koskaan ei voi tietää, mitä mieltä kissa on kehänäyttelystä, ennen kuin kokeilee. FINTICAt-kevätnäyttelyyn otin Nemo-konkarin seuraksi Siriuksen, jolla ei kehänäyttelyistä ollut kokemusta kuin esittelynäyttelyn verran, ja silloin poika ei oikein hommasta tykännyt. Mutta mitä vielä, poika oli paljon rohkeampi kuin aiemmin, vaikkakin kilpakumppaneille piti vielä vähän sähistä. Tuomari tykkäsi pojasta, ja Sirius vei molempien kehien voitot suoraan Nemon nenän edestä. Sähinään tuomari totesikin, että lisää vain kehänäyttelyitä niin itseluottamusta tulee niiden myötä.
Joten ei kannata pelätä, miten kissa suhtautuu kehänäyttelyyn, rohkeasti vain mukaan kokeilemaan. Tuomari ottaa todella hyvin huomioon jos kissa näyttää vähäänkään epävarmalta ja käsittelee sitä sen mukaan.
TICAssa kotikissan omistajakin pääsee tutustumaan titteleiden hakemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että on oltava jo näyttelyssä tarkkana, että kissan nimi ja rekisterinumero ovat oikein, muuten ei pisteitä kerry.
Kotikissan kanssa voi kerran käydä tutustumassa TICA-näyttelyyn ilman, että kissaa tarvitsee rekisteröidä. Jos kissa ja omistaja hommaan tykästyvät, voi kissan rekisteröidä ja ensimmäisen näyttelynsä pisteetkin saa sen jälkeen haettua omakseen.
Harva on vielä kotikissansa kanssa uskaltautunut kokeilemaan TICA-näyttelyä, mutta toivottavasti sanaa leviää ja saadaan kunnon kotikissaluokat aikaiseksi. Täytyy tosin muistuttaa jo hyvissä ajoin, että kehänäyttelyt vievät helposti mennessään.
Teksti: Virve Lindqvist
Tägit: kotikissa, rekisteröinti
Tilaa jutut RSS-syötteenä
