Suun hyvinvointi vaikuttaa koko kissan terveyteen. Suussa kytevät tulehdukset aiheuttavat hampaan tukikudoksen tulehtuessa hampaiden menetyksiä ja mahdollisesti myös leukaluun tuhoa. Etenkin vanhenevien ja immuniteetiltään heikentyneiden yksilöiden suun terveyteen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Kissa ei näytä kipuaan kuten ihminen, vaan yleensä peittelee sitä. Yleisimpiä merkkejä suun ongelmista ovat passivoituminen, toispuoleinen ruokailu, kuolaaminen ja laihtuminen.  Suun säännöllinen huolto ja tarkastus ovat tärkeitä, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja siten parantaa kissan elämänlaatua.

Kissan hampaat ovat puhtaasti lihansyöjän hampaita. Purupintoja ei kissan hampaistossa ole juuri laisinkaan. Hampaiden lukumäärä on myös vähäisempi verrattuna esimerkiksi koiraan. Normaalisti kissalla on pysyviä hampaita suussaan 30.

Suussa olevat hampaat jaetaan etuhampaisiin, kulmahampaisiin, väliposkihampaisiin ja poskihampaisiin.

Ientulehdus

Ientulehdusta on lähes kaikilla yksilöillä. Tulehduksen voimakkuus vaihtelee ienten lievästä punoituksesta spontaanisti vertavuotaviin ikeniin. Ientulehduksen aiheuttaja on plakki, hammaskivi tulee vasta toissijaisena aiheuttajana. Plakki koostuu pääasiassa bakteereista, niiden sivutuotteista ja syljestä. Hammaskivi puolestaan on mineralisoitunutta plakkia.

Ientulehdus on palautuva muutos. Hyvällä hoidolla ikenet on siis mahdollista saada täysin terveiksi. Hoidon kulmakivenä on kotona tehtävä päivittäinen hampaiden harjaus, säännölliset eläinlääkärin tarkastukset ja tarvittaessa anestesiassa tehtävä hammashoito.

Hampaan tukikudoksen tulehdus eli periodontiitti

Kuvassa periodontiitin vaurioittama hammas, jonka ien on vetäytynyt paljastaen hampaan kaulan. Lisäksi nähtävissä myös furkaatiovaurio.

Hampaan tukikudoksen muodostaa periodontaaliligamentti ja hammasta ympäröivä leukaluu. Hoitamaton ientulehdus voi johtaa hampaan tukikudoksen tulehdukseen eli periodontiittiin. Tällöin ien voi joko vetäytyä hampaan ympäriltä tai ientasku syventyä. Molemmissa tapauksissa hampaan kaulaosa, jossa on sementtiä eikä sileää ja kovaa kiillettä pinnalla, kuten kruunussa paljastuu. Tulehduksen edetessä hammasta ympäröivässä leukaluussa tapahtuu luukatoa.

Periodontiitti on yleisimpiä pieneläinvastaanotolla havaittavia ongelmia. Suun tutkimuksessa ja periodontiitin astetta arvioitaessa on tärkeää käydä kukin hammas yksitellen läpi. Hampaasta mitataan ientaskun syvyys, ienvetäymän määrä, liikkuvuus ja furkaatiovaurion aste. Mahdollinen luukato varmistetaan vielä röntgenkuvin. Hoidon tarkoitus on ennaltaehkäistä periodontiitin leviäminen. Hampaisto puhdistetaan huolellisesti anestesiassa. Voimakkaasti muuttuneet hampaat poistetaan leikkauksellisesti. Lievemmin muuttuneita hampaita voidaan jättää, mikäli kotihoito onnistuu hyvin.  Hampaiden poisto arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Siihen vaikuttaa mm. periodontiitin aste, kotihoidon onnistuminen ja kissan mahdolliset muut sairaudet. Säännölliset tarkastukset ja puhdistukset ovat kotihoidon lisäksi erittäin tärkeitä. Näin ennaltaehkäistään tulehduksen eteneminen

Resorptioleesiot (Forl= Feline odontoclastic resorptive lesions)

Resorptioleesiot ovat yleisiä kotikissojen hammasongelmia. Vastaavia muutoksia on havaittu myös villikissoilla. Leesioiden alkusyytä ei tiedetä. Hampaan tietyt solut (odontoclastit) ovat tällöin aktivoituneet ja resorboivat eli ikäänkuin “syövät” hampaan kovaa kudosta. Niiden esiintyvyys lisääntyy kissan iän karttuessa. Muutos tapahtuu aluksi ienrajan alla, jolloin niitä ei voi silmin havaita. Sementti ja hammasluu häviävät ja ikäänkuin sulautuvat hammasta ympäröivään leukaluuhun. Nämä muutokset eivät ole kipeitä.
Vähitellen resorboituminen etenee kohti hampaan kruunun hammasluuta ja lopuksi kiilteeseen asti. Tällöin ienrajaan muodostuu pieniä silmin havaittavia syöpymäalueita. Resorboituminen etenee siten, että viimein muodostuu yhteys hampaan ytimeen. Näin pitkälle edenneet muutokset ovat erittäin kipeitä. Tilaa voi kuvailla pahaksi hammasmurtumaksi, joita on yleensä useassa hampaassa. Niitä peittää yleensä ikenen liikakasvu. Mikäli resorptioleesioita ei hoideta hammas häviää vähitellen kokonaan ja ien kasvaa muutoksen päälle. Nämä eivät ole enää kipeitä eivätkä vaadi hoitoa.

Vaurioiden hoitovaihtoehdot ovat hampaan poisto tai kruunuamputaatio. Kruunuamputaatioon voidaan päätyä tapauksissa, joissa hampaan juuri on niin resorboitunut että sen poisto ei ole enää turvallista. Koska taudin alkusyytä ei tunneta on muutosten ennaltaehkäisy mahdotonta. Ensimmäiset muutokset tapahtuvat hampaan juuren alueella. Tämän vuoksi hampaiden röntgenkuvaus on tärkeää jotta voidaan havaita resorptiot ajoissa ja kartoittaa kissan hampaiden tila kokonaisuudessaan.

Hanna Sillanpää
Eläinlääkäri
CatVet kissaklinikka
Nuijamiestentie 5, 00400 Hki
010-423 6888
www.catvet.fi

Tägit: hampaat, Terveys ja hoito