Mikä on rotukissa?

Rotukissa on johonkin WCC:n (World Cat Congress) jäsenjärjestöistä rekisteröity kissa. Suomessa tällä hetkellä edustettuina olevat WCC:n jäsenjärjestöt ovat TICA, CFA ja  FIFé.
Ulkomailta rotukissaa ostettaessa se voi olla rekisteröity myös johonkin ns. independent -yhdistyksistä. Tällöin on kuitenkin syytä tarkistaa, että rekisterikirjat hyväksytään myös kansainvälisesti tunnustetuissa järjestöissä. Osa independent -yhdistyksistä on suuria ja arvostettuja, osa täysin villejä.

Huom! Varmista, että TICA:ssa rekisteröity kissa kuuluu johonkin hyväksytyistä (Championship), edistyneistä (Advanced New Breed) tai alustavasti hyväksytyistä (Preliminary New Breed) roduista.
Näitä kaikkia luokkia voi näyttelyttää ja niillä on virallinen asema TICA:ssa. Näistä kaksi jälkimmäistä ei kilpaile näyttelyissä vielä arvosanoista, vain keskenään ja toisten samaan luokkaan kuuluvien rotujen kanssa.

Yllämainittujen lisäksi TICA:n voi rekisteröidä ns. foundation -kissoja tai registration only -statuksen saavuttaineita rotuja. Nämä rekisteröinnit eivät ole varsinaisia rekisteröintejä, eikä näillä ole tunnustettua asemaa TICA:ssa. Jos kyseessä on jokin toisessa järjestöistä hyväksytyistä roduista, jota ei ole vielä hyväksytty TICA:ssa, sillä pitäisi olla myös toiset rekisteröintipaperit sen alkuperän takaamiseksi.

Miten valitsen kasvattajan?

Kun olet päättänyt hankkia rotukissan täytyy sinun valita itsellesi sopiva rotu ja sen jälkeen kasvattaja. Kumpaakaan ei kannata tehdä hutiloiden. Rotujen eroista opit lukemalla rotukuvauksia, tutustumalla kasvattajien sivuihin ja käymällä kissanäyttelyissä. Roduissa on todella eroa muutenkin kuin ulkonäön puolesta. Kaikille ei sovi äänekäs ja aktiivinen itämainen, toinen kammoaa persialaisen haastavaa turkkia. Rotukohtaisten erojen lisäksi myös linjoissa on luonne-eroja. Kasvattajaa valitessasi ota huomioon ainakin seuraavat seikat.

Terveys

Kysele kasvattajalta rodun terveystilanteesta. Jos kasvattaja sanoo, että rotu on täysin terve, valitse toinen kasvattaja. Mikään rotu ei ole täysin terve ja hyvä kasvattaja on tietoinen oman rotunsa riskeistä – vain tietävä kasvattaja voi toimia riskien välttämiseksi.

Tartuntautien leviämisen ehkäisemiseksi vastuullinen kasvattaja rokotuttaa kaikki taloutensa kissat säännöllisesti ja pitää ainakin pienet pennut erillään muista kuin emostaan. Madotukset ja säännöllinen hammashoito kuuluvat myös kissojen perushoitoon siinä missä korkeatasoinen lihapainotteinen ruoka, raikas vesi, puhtaat hiekkalaatikot ja tilat.

Kissalan kissat täytyy myös testata FELV- ja FIV-testein, jotta voidaan varmistaa etteivät ne kanna näitä tappavia viruksia, joihin ei ole parannuskeinoa. Rotukohtaisesti on olemassa myös suositeltavia terveystarkastuksia. Suosituksia voivat antaa rotuyhdistykset, mutta monet kasvattajat ryhtyvät testaamaan kissansa täysin omasta halustaankin. Ota selvää onko valitsemallasi rodulla suositeltavia terveystutkimuksia.

Hyvässä kissalassa ole lainkaan ulkona vapaasti liikkuvia kissoja, jotka ovat riski koko kissalan terveydelle.

Kissojen määrä

Suuri kissapopulaatio on aina riski erilaisten tartuntatautien takia. Jos kasvattajalla on kotonaan hyvin suuri määrä kissoja, epäile ongelmia. Myös suuri määrä eri rotuja kasvatuksessa saattaa olla merkki huonosta kasvattajasta. Kenenkään resurssit eivät riitä kovin monen eri rodun kasvattamiseen yhtä aikaa sitoutuneesti ja vastuullisesti.
Vastuulliset kasvattajat pyrkivät myös välttämään useita samanaikaisia pentueita. Aina tämä ei ole mahdollista, koska kyseessä ovat elävät olennot joiden kiimarytmiä ei voi täysin säädellä. Osa kissaroduista juoksee jopa viikon välein, tällöin kasvattaja voi joutua tekemään astutuspäätöksen nopeasti kissan terveyttä suojellakseen.

Luovutusikä

Kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 vkoa. Kasvattaja, joka tarjoaa nuorempaa pentua luovutettavaksi ei ole vastuullinen kasvattaja. Joidenkin rotujen kohdalla 12 viikkoakin voi olla liian varhainen ikä.

Eläinlääkärin toimenpiteet

Vastuullisen kasvattajan pennut luovutetaan aina vähintään kertaalleen eläinlääkärin tarkistamina ja rokotettuina. Eläinlääkäri kirjoittaa todistuksen napatyrättömyydestä. Osa kasvattajista rokottaa pennut kahteen kertaan, osa suosii yhtä kertaa EVIRA:n uusien ohjeiden takia. Mikrosirutus on myös hyvän kasvattajan tunnusmerkkejä.

Suomessakin ovat yleistymässä pentujen varhaissterilaatiot  ja -kastraatiot. Tutkimukset osoittavat toimenpiteen olevan kissalle vaaraton ja toipumisaika leikkauksesta on huomattavasti lyhyempi kuin myöhemmin leikatun kissan kohdalla. Varhaissterilaatiot ja -kastraatiot ovat vastuullisen kasvattajan tuntomerkkejä. Kaikilla kasvattajilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tähän, sillä suomalaiset eläinlääkärit eivät vielä laajasti tunne toimenpidettä.

Pentujen vanhemmat

Jos kasvattaja ei halua sinun näkevät pentujen vanhempia, on syytä huolestua. Pentujen isä ei aina asu kasvattajan luona, mutta emo ja mahdollisia muita sukulaisia täytyy olla mahdollista tavata.

Häkit

Joskus on perusteltua eristää kissoja toisistaan häkkien avulla. Esimerkiksi silloin, kun taloudessa on pieniä pentuja ja jollakin kissoista on puhjenut tarttuva tauti. Järjestelyn tulee kuitenkin olla väliaikainen ja häkin on aina olla riittävän tilava. Eristetynkin kissan on saatava seuraa ja virikkeitä.

Sisäsiitos

Suljettu populaatio, joita useimmat eläinrodut pitkälle ovat on aina ongelmallinen. Koska monen rodun takana on lopulta vain kourallinen kissoja, ei sisäsiitosta pidä hyväksyä missään muodossa. Toki vastuullinenkin kasvattaja voi hankkia kissan, jonka sukutaulussa esiintyy sisäsiitosta. Tällöin hän vain pitää erityisen hyvää huolta siitä, etteivät tämän jälkeläiset pääse lisääntymään keskenään.

Yhteydenotto

Kun tiedustelet vastuulliselta kasvattajalta pentua, varaudu että hän kyselee sinulta aiemmasta kokemuksestasi eläinten kanssa, elämäntilanteestasi ja kaikesta mikä saattaa vaikuttaa kissan tulevaan elämään. Jos ainoa mistä kasvattaja on kiinnostunut, on maksu, olet tekemisissä huonon kasvattajan kanssa.

Hinta

Vastuullisella kasvattajalla on valtavasti kuluja. Eläinlääkärikulut nousevat yleensä tuhansiin vuosissa ja kissan oikea ruokinta on kallista. Vastuulliset kasvattajat tekevät myös kansainvälistä yhteistyötä rotunsa eteen – tämä tarkoittaa sitä, että kasvatuskissoja ostetaan ulkomailta ja näyttelyissä käydään maailmalla kontakteja luomassa ja omaa rotua promotoimassa. Rotukissan pentu saattaa maksaa mitä tahansa 500-1500 euron väliltä, harvinaisten rotujen pennut usein enemmän kuin tavallisempien. Hyvin alhainen hinta on usein merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Yhteistyö

Jokaisen rodun säilyttäminen elinvoimaisena ja terveenä vaatii kasvattajilta yhteistyötä ja omistautumista. Yksin ei voi kasvattaa vastuullisesti. Suhtaudu siis epäillen, jos kasvattajasi ei kuulu mihinkään kissayhdistykseen ja tuntuu kasvattelevan vain omissa oloissaan. Kasvattamisen päämäärän ei koskaan pitäisi olla vain jälkeläisten tuottaminen, sillä maailma on täynnä kodittomia kissoja. Jokainen jalostusvalinta on tehtävä harkiten ja miettien mitä hyötyä siitä on rodun säilyttämiselle.

Sopimukset ja rekisteröinti

Ostaessasi rotukissaa kirjoita aina kauppakirja, jossa kaupan ehdot on selkeästi määritelty. Jos rekisterikirjat eivät ole vielä saapuneet, voitte sopia osan maksusta maksettavaksi vasta rekisteröinnin saavuttua. TICA:ssa ja CFA:ssa kasvattajat voivat rekisteröidä pelkästään pentueen. Tällöin omistaja saa ns. green slip -kaavakkeen, jolla hän voi itse rekisteröidä kissan omiin nimiinsä. Pentueen voi rekisteröidä pelkästään kasvattaja, joten ilman tätä todistusta et voi rekisteröidä kissaa myöhemmin. Moni kasvattaja rekisteröi suoraan kaikki pennut omiin nimiinsä. Pyydä tällöin rekisteröintitodistus itsellesi. Lähettämällä sen kattojärjestölle ja maksamalla siirtomaksun saat kissan rekisteröityä omiin nimiisi. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tahdot harrastaa kissasi kanssa näyttelyitä.
Jos kasvattaja ehdottaa halvempaa hintaa ilman rekisteröintipapereita, älä tue tällaista kasvattajaa. Hänen toimintansa ei ole eettistä ja kyseessä saattaa olla emo, jonka edellisestä pentueesta on liian vähän aikaa.

Vapaaehtoinen vastuullinen kasvattaja -ohjelma

TICA kannustaa kaikkia kasvattajia allekirjoittamaan kanssaan vapaaehtoisen sitoumuksen tiettyjen  eettisten käytäntöjen noudattamisesta. Ks. tarkemmat tiedot.

Näyttelytasoinen, lemmikkitasoinen, siitostasoinen

Näyttelytasoisen ja lemmikkitasoisen pennun ero on se, että lemmikkitasoisena myydystä pennusta kasvattaja näkee jo pentuna, ettei se syystä tai toisesta menesty näyttelyssä. Näyttelytasosta kasvattaja ei voi mennä takuuseen. Tästä syystä lemmikki- ja näyttelytasoisen pennun välillä ei välttämättä ole hintaeroa. Molempien kasvattaminen luovutusikään on yhtä kallista ja niistä tulee yhtä hyviä lemmikkejä.
Vastuullinen kasvattaja ei myy pentua kasvatusoikeudella kevein perustein. Kasvattaminen vaatii sitoutumista, yhteistyötä ja tietoa, eikä halu nähdä pentujen kasvavan ole riittävä syy antaa kissan lisääntyä. Mikäli haluat pelkästään tarjota perheellesi kerran syntymän ihmeen, keskustele mahdollisuudesta sijoituskissaan tai harkitse ottavasi huostaasi hylätty kissaemo pentuineen. Pentueen kasvattaminen on kovaa työtä. Jos joku menee pieleen se voi vaatia suuria taloudellisia ja ajallisia, sekä varsinkin emotionaalisia uhrauksia. Mieti siis asiaa tarkkaan.