Tsekkaa uuden lehden sisälmys

Elokuinen Kissojen Kalevala -näyttely oli menestys, ja sen tunnelmissa viivähdetään vielä tämän lehden jutuissa. Näyttelytiimi puurtaa kuitenkin jo täysillä tammikuisen Snow Show -näyttelyn parissa. Kaipaamme energiseen ydinjoukkoomme täydennystä, joten tsekkaa rekrytointilista ja ilmoittaudu palvelukseen!

Muistathan seurata TICAttia myös lehtien ilmestymisen välillä. Jutut voi tilata RSS-syötteenä esimerkiksi Google Readeriin. Ja juttuideoitakaan en pistä pahakseni (ticatti[at]finticat.net)!

Syksyisin terkuin, pääjäärä Katri

Barrett-kolli esiintyy miehekkäästi vaaleansinisissä pöksyissään. Kuva: Tiina Pekkala

Asiasta ensimmäistä kertaa kuulevaa varmasti hymyilyttää, mutta näin ihan oikeasti monet kollinomistajat toimivat! Ensimmäisten hämmästyksen täyteisten päivien jälkeen kollikin hyväksyy housut. Vilkkaalla kollilla voi ongelmana olla housujen päällä pysyminen, mutta kyllä niitä on käytetty menestyksekkäästi jopa ADHD-luonteestaan kuuluisalla rodulla eli bengalilla… Erittäin ahkeralla merkkailijalla housujen pikainen kastuminen voi olla ongelma. Housuihin voi sujauttaa vaipaksi esimerkiksi terveyssiteen.

Käsistään näppärä ompelee pöksyt kolliaiselleen mittatilaustyönä kevyestä ja helposti pestävästä materiaalista. Netistä löytyy kaavoja pöksyjen ompeluun. Australialaisella Cat-world-sivustolla on ohjeet sekä pöksyjen että vilkkaalle kollille tarkoitettujen haalareiden ompeluun

• Stud pants and overalls

Niille, joilla on vaikeuksia pujottaa lankaa silmäneulaan, on toki helpompiakin vaihtoehtoja. Hyväksi todettu vaihtoehto on hankkia kollille narttukoiralle tarkoitetut juoksuhousut, joita myyvät hyvinvarustetut lemmikkieläinkaupat. Värivalikoima on luonnollisesti yleensä kovin naisellinen, mutta tuskinpa miehekäs kolli siitä hätkähtää.

Mikäli housuille on tarvetta vain satunnaisesti, voivat myös vauvojen housuvaipat olla hyvä ratkaisu. Vaippaan on vain leikattava hännälle aukko, ja ne ovat valmiit käyttöön! Housuvaipat eivät tietenkään ole kovin ympäristöystävälliset kertakäyttöisyytensä vuoksi, joten jatkuvaan käyttöön juoksuhousut tai omatekoiset pöksyt ovat suositeltavampia.

Kiitokset kuvasta ja ajatuksista Kattiklaaniin!

Kissan hampaat ovat puhtaasti lihansyöjän hampaita. Purupintoja ei kissan hampaistossa ole juuri laisinkaan. Hampaiden lukumäärä on myös vähäisempi verrattuna esimerkiksi koiraan. Normaalisti kissalla on pysyviä hampaita suussaan 30.

Suussa olevat hampaat jaetaan etuhampaisiin, kulmahampaisiin, väliposkihampaisiin ja poskihampaisiin.

Ientulehdus

Ientulehdusta on lähes kaikilla yksilöillä. Tulehduksen voimakkuus vaihtelee ienten lievästä punoituksesta spontaanisti vertavuotaviin ikeniin. Ientulehduksen aiheuttaja on plakki, hammaskivi tulee vasta toissijaisena aiheuttajana. Plakki koostuu pääasiassa bakteereista, niiden sivutuotteista ja syljestä. Hammaskivi puolestaan on mineralisoitunutta plakkia.

Ientulehdus on palautuva muutos. Hyvällä hoidolla ikenet on siis mahdollista saada täysin terveiksi. Hoidon kulmakivenä on kotona tehtävä päivittäinen hampaiden harjaus, säännölliset eläinlääkärin tarkastukset ja tarvittaessa anestesiassa tehtävä hammashoito.

Hampaan tukikudoksen tulehdus eli periodontiitti

Kuvassa periodontiitin vaurioittama hammas, jonka ien on vetäytynyt paljastaen hampaan kaulan. Lisäksi nähtävissä myös furkaatiovaurio.

Hampaan tukikudoksen muodostaa periodontaaliligamentti ja hammasta ympäröivä leukaluu. Hoitamaton ientulehdus voi johtaa hampaan tukikudoksen tulehdukseen eli periodontiittiin. Tällöin ien voi joko vetäytyä hampaan ympäriltä tai ientasku syventyä. Molemmissa tapauksissa hampaan kaulaosa, jossa on sementtiä eikä sileää ja kovaa kiillettä pinnalla, kuten kruunussa paljastuu. Tulehduksen edetessä hammasta ympäröivässä leukaluussa tapahtuu luukatoa.

Periodontiitti on yleisimpiä pieneläinvastaanotolla havaittavia ongelmia. Suun tutkimuksessa ja periodontiitin astetta arvioitaessa on tärkeää käydä kukin hammas yksitellen läpi. Hampaasta mitataan ientaskun syvyys, ienvetäymän määrä, liikkuvuus ja furkaatiovaurion aste. Mahdollinen luukato varmistetaan vielä röntgenkuvin. Hoidon tarkoitus on ennaltaehkäistä periodontiitin leviäminen. Hampaisto puhdistetaan huolellisesti anestesiassa. Voimakkaasti muuttuneet hampaat poistetaan leikkauksellisesti. Lievemmin muuttuneita hampaita voidaan jättää, mikäli kotihoito onnistuu hyvin.  Hampaiden poisto arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Siihen vaikuttaa mm. periodontiitin aste, kotihoidon onnistuminen ja kissan mahdolliset muut sairaudet. Säännölliset tarkastukset ja puhdistukset ovat kotihoidon lisäksi erittäin tärkeitä. Näin ennaltaehkäistään tulehduksen eteneminen

Resorptioleesiot (Forl= Feline odontoclastic resorptive lesions)

Resorptioleesiot ovat yleisiä kotikissojen hammasongelmia. Vastaavia muutoksia on havaittu myös villikissoilla. Leesioiden alkusyytä ei tiedetä. Hampaan tietyt solut (odontoclastit) ovat tällöin aktivoituneet ja resorboivat eli ikäänkuin “syövät” hampaan kovaa kudosta. Niiden esiintyvyys lisääntyy kissan iän karttuessa. Muutos tapahtuu aluksi ienrajan alla, jolloin niitä ei voi silmin havaita. Sementti ja hammasluu häviävät ja ikäänkuin sulautuvat hammasta ympäröivään leukaluuhun. Nämä muutokset eivät ole kipeitä.
Vähitellen resorboituminen etenee kohti hampaan kruunun hammasluuta ja lopuksi kiilteeseen asti. Tällöin ienrajaan muodostuu pieniä silmin havaittavia syöpymäalueita. Resorboituminen etenee siten, että viimein muodostuu yhteys hampaan ytimeen. Näin pitkälle edenneet muutokset ovat erittäin kipeitä. Tilaa voi kuvailla pahaksi hammasmurtumaksi, joita on yleensä useassa hampaassa. Niitä peittää yleensä ikenen liikakasvu. Mikäli resorptioleesioita ei hoideta hammas häviää vähitellen kokonaan ja ien kasvaa muutoksen päälle. Nämä eivät ole enää kipeitä eivätkä vaadi hoitoa.

Vaurioiden hoitovaihtoehdot ovat hampaan poisto tai kruunuamputaatio. Kruunuamputaatioon voidaan päätyä tapauksissa, joissa hampaan juuri on niin resorboitunut että sen poisto ei ole enää turvallista. Koska taudin alkusyytä ei tunneta on muutosten ennaltaehkäisy mahdotonta. Ensimmäiset muutokset tapahtuvat hampaan juuren alueella. Tämän vuoksi hampaiden röntgenkuvaus on tärkeää jotta voidaan havaita resorptiot ajoissa ja kartoittaa kissan hampaiden tila kokonaisuudessaan.

Hanna Sillanpää
Eläinlääkäri
CatVet kissaklinikka
Nuijamiestentie 5, 00400 Hki
010-423 6888
www.catvet.fi

Kissarakkautta

Kissalehdon rotuna on bengali, mutta myös maatiaiset kuuluvat kissalan arkeen − tällä hetkellä bengalipentueiden itseoikeutettuna hoitotätinä häärii hurmaava Neiti Neppari -maatiainen.
− Olen aina ollut vankkumaton maatiaiskissafani ja olen yhä edelleen, kertoo Irja.

Kissalehdon Con Amore eli Kiu (BG, ruskeamarmori) tuomarin arvostelussa. Kuva: Heikki Siltala

Kissat ovat olleet Irjan sydäntä lähellä lapsesta saakka. Kun vanhempien lupaamaa kissaa ei alkanut näkyä, Irja toi kesälomalla sedän luota maalta mustavalkoisen kissanpennun.
− Koululaukussa se matkusti kotiin ja aktiivisuuteni sai äidin hermostumaan, nauraa Irja.
Maalta tuotu kissa osoitti heti älykkyytensä valloittamalla ensimmäisenä Irjan äidin: kyllähän keittiön valtiaan kanssa on oltava hyvää pataa.

Bengali tuli taloon

Bengali hyppäsi Irjan elämään Kissa-lehden sivuilta. Lehdessä kerrottiin uudesta Suomeen tulleesta kissarodusta ja sen ominaisuuksista.
− Minä “sekosin”, enkä tuttavien mukaan sen jälkeen puhunut mistään muusta kuin bengalista, kissasta, jonka ehdottomasti halusin saada. Se oli siis rakkautta ensi lukemalta ja rakkaus vain vahvistui, kun pääsin lopulta näkemään kissanäyttelyssä ensimmäisen ilmielävän bengalin.

Ensimmäinen bengali Irjalle tuli lemmikiksi, näyttelyitä oli tarkoitus ryhtyä harrastamaan. Kissa osoittautuikin erittäin lupaavaksi rotunsa edustajaksi. Kissan kehitystä seurannut kasvattaja ehdotti, että kissan perimää ei kannattaisi hukata vaan voisin kasvattaa kissalla edes yhden pentueen. Irja innostui ideasta.
− Koska elämän ihme on aina kiinnostanut minua ja bengali rotuna kiinnosti, aloin miettiä, mitä kasvattaminen merkitsee, mihin siinä pyrkii, mihin sitoutuu ja mistä ottaa vastuun. Siitä se lähti, toteaa Irja.

Kissalehdon ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2004, ja yhteensä pentueita on ollut tähän mennessä kahdeksan. Pentueen syntyminen on Irjalle aina tähtihetki, ja kaikki pennut ovat yhtä sydäntä sykähdyttäviä.
− Tätä syntymän tähtihetkeä seuraa monen viikon katkeamaton jakso, jonka aikana voi vain ihmetellä ja ihastella pentujen kehittymistä ja kasvamista luovutusikäisiksi sydänten valloittajiksi

Luonne ja terveys kasvatuksen johtotähtinä

Irja tavoitteena on kasvattaa terveitä, reippaita, lempeäluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia bengaleita.
− Haluan, että jokainen uusi koti voi pitää kissaansa maailman parhaana ja hurmaavimpana kissana.
Bengalin ulkonäöstä tärkeimpiä ominaisuuksia Irjalle ovat erityisesti pienet korvat, hyvä rakenne pitkine vartaloineen, vaalea vatsa, hyvä kontrasti ja hyvät kuviot.
− Ulkoisten ominaisuuksien edelle, niin upeaksi kuin ne bengalin tekevätkin, asetan kuitenkin kissan terveyden, rakastettavan kotikissaluonteen ja reippauden sekä liikunnallisuuden, huomauttaa Irja.

TICA kissojen asialla

TICA tuo Irjan mielestä Suomeen tervetulleen lisän ja vaihtoehdon kissaharrastukseen ja edistää positiivisella tavalla kissaharrastusta ja kissan arvostamisen kohottamista
− TICA on kansainvälinen ja kissojen asiaa ajava järjestö, toteaa Irja.

• Tulokset
• Kuvapläjäys
• Kalevalaisia kotikissoja
• Kalevala talkoolaisen näkökulmasta
• Piirrustus- ja valokuvauskilpailu ratkennut!

Eikä pidä unohtaa FINTICAtin seuraavaa näyttelyä, joka järjestetään Lahdessa 2.-3.1.2010!

Yksityiskohta parhaan häkin kisan voittaneessa Bertta-bengalin häkissä (Katja Patrikainen)

Näet suuremman kuvan klikkaamalla kuvaa.

Lisa Dickie ja bengali	Mary-Lise de Landtsheer itämaisen kanssa	Kurt Vlach arvostelee norjalaista metsäkissaa
TICA-näyttelyssä ei pingoteta!	Outoja hajuja, toteaa tämä osallistuja	Singapura "Keke" ihastutti
Suomalaisille jo tutuksi tullut Thomas Andersen	Tomako Vlach abessinialaista tutkimassa	Tomako Vlach ja bengali
Mur!	Karvattomiakin oli paikalla!	Kotikissakauneutta

Työ haittaa harrastuksia

Totesin työpaikalla keskiviikkoaamuna, Kalevala-näyttelyä edeltävällä viikolla, vastaillessani taukoamatta soivaan puhelimeeni (näyttelyasioita siis, ei työasioita!), että näyttelyvalmisteluiden hoitaminen työajalla (veronmaksajien kustannuksella) saa riittää: varasin siltä istumalta lomapäiviksi torstain, perjantain ja vielä maanantainkin.

Torstaiaamuna poimin kyytiini näyttelypäällikön aikaisemmin kuin kukko oli edes raottanut silmiään ja suuntasimme auton nokan kohti näyttelytiimin päämajaa Orimattilassa. Maukkaan aamupalan lomassa pällistelimme matriisitulostinta ja ihmettelimme sen toimintaperiaatteita. Lopulta tulostin saatiin pelittämään ja se alkoikin raksuttaa loputonta kasaa tuomarin kirjojen (Judge’s book) sivuja. Jokaiselle tuomarille on oma kirjansa, josta löytyvät kaikki tuomarille tarkoitetut tiedot kissoista (kilpailunumero, rotu, väri, sukupuoli, ikä) sekä lomakkeet jokaisen finaalin tuloksia varten. Kun sivut on tulostettu, ne on vielä revittävä irti toisistaan ja järjestettävä kunkin tuomarin omaan kirjaan. Oman haasteensa tehtävälle asetti se, että emme olleet koskaan nähneet lähietäisyydeltä valmista tuomarin kirjaa − kokoaminen piti järkeillä näyttelysääntöjen tuntemuksemme pohjalta. Ensi kerralla tämäkin on varmasti helpompaa…

Samaan aikaan kun itse puuhastelin tulostimen parissa, toiset talkoolaiset silittivät ruusukkeita, kokosivat klerkkien laatikoita ja tulostivat erilaisia dokumentteja, joita esimerkiksi ilmoittautumispöydässä tarvittiin. Vielä oli edessä viime hetken hankintoja, kuten ruusuketelineitä, kyniä ja teippiä. Sekä kolaa kofeiinitasapainon säilyttämiseksi. Pienen katastrofinkin kohtasimme, kun selvisi, että yksi häkkien ja muiden tavaroiden kuljettamiseen varattu auto oli hajonnut. Puhelimet kuumina soittelimme läpi tuttavia, ja kyllähän se sopiva lainaperäkärry löytyi. Lopuksi edessä oli suuri operaatio autojen pakkaus! Allekirjoittaneen ”limusiini” Ford Ka:kin pakattiin kukkuroilleen tavaraa. Takaisin Helsinkiin taisimme saapua kuorminemme 14 tuntia lähtömme jälkeen.

Loppukiri

Perjantaina sain nukkua hieman myöhempään, koska minut oli muiden tehtävien vuoksi vapautettu tuomarien noutamisesta lentokentältä. Lentoja saapui pitkin päivää, mutta kuin ihmeen kaupalla saimme kaikki tuomarit turvallisesti hotelliinsa! Lentokenttäkeikkojen sijaan suuntasin painoon noutamaan näyttelyluetteloja. Painavaa asiaa, totesin köyttäessäni laatikoita autoni viimeiseen vapaaseen koloon − etupenkille. Pääsin onneksi eroon kuormastani heti painokeikan jälkeen, sillä näyttelytilaan oli vihdoin pääsy. Siitä alkoikin sitten hektinen roudaaminen, kun autolasti toisensa perään saapui paikalle. Ensin näyttelytilan lattia piti peittää pressuilla − jotka tietenkin loppuivat kesken. Onneksi niitä saa kaupasta lisää − ja kaupatkin olivat vielä auki! Häkkipöydät kannettiin paikoilleen ja koottiin, häkit koottiin, ja tuomarikehät kasattiin. Roudaamisen tiimellyksessä ehdimme pohtia sitä, miksi harrastuksemme parissa ei ole enempää raavaita ja voimakkaita miehiä? Tilausta kyllä olisi!

Kun illalla kello 23 − vihdoin päästyäni kotiin − istuin keittiöni lattialla askartelemassa klerkkilaatikoista puuttuneita Rodun paras -nauhoja, ehdin myös pohtia, mitä ihmeen järkeä tässä oikein on?

The show is on!

Lauantaiaamuna oli jälleen aikainen herätys. Näyttelypaikka piti viimeistellä, ja itselläni oli vielä edessä ensimmäinen kerta klerkkinä, mikä sekin vaati hieman valmisteluja. Tästä haasteesta lupaan kertoa teille enemmän toisen kerran, mutta päivä meni kovin nopeasti siinä puuhassa. Illalla oli edessä näyttelyillallinen, jossa sain tutustua paremmin tuomareihin ja muutamiin näytteilleasettajiin. Ilta oli hauska, mutta väsy alkoi jo kolmen työntäyteisen päivän jälkeen olla kova, olihan edessä vielä yksi aikainen aamu ja pitkä päivä. Mainittakoon että eksyin illallisreissulla sekä meno- että paluumatkalla − vanhoissa kotimaisemissani.

Sunnuntaipäivä meni jo lähes rutiinilla . Näyttelyn päätyttyä saimme kiitettävän paljon apulaisia mukaan purkamaan häkkejä ja pakkaamaan niitä ja muita tavaroita takaisin autoihin. Roudaus on paljon mukavampaa, kun porukkaa on enemmän! Kiitokset vielä tässäkin kaikille talkoolaisille. Kun puoli yhdeksän jälkeen pääsin kotiin, kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin pitkälle maanantaihin, jonka kaukonäköisesti olin varannut lomapäiväksi.

Uutta putkeen?

Ja kun kolotus oli jaloista loppunut, oli aika alkaa suunnitella seuraavaa näyttelyä! Olihan viikonloppu ollut hillittömän hauska! Tervetuloa Lahteen tammikuussa − ja tervetuloa myös mukaan hulvattomaan talkooporukkaan! Jos pipo kiristää, sen voi ottaa pois.

Teksti: Katri Kleemola

Lauantai sujui sangen mainiosti Viikissä hyvässä seurassa. Näyttelypaikka oli jo viime vuodesta tuttu, joten eksymisiltä vältyttiin, paitsi kun lähdettiin pois niin navigaattori yritti parhaansa mukaan eksyttää meitä. Mutta hyvin me kotiin sitten löydettiin. Pojat matkustivat hyvin. Aslan huuteli menomatkalla välillä, että mihin me mennään. Ja Nemo kehräsi tuttuun tapaan kun lasissa oli 120km/h.

Kehät alkoivat hiukan myöhässä, mutta se ei suinkaan haitannut kun jäi enemmän aikaa kierrellä ja bongailla tuttuja. Aslankin oli häkissä kuin konkari, innokkaasti seuraili mitä muut tekevät ja ihasteli Makea ja Longoa, jotka saatiin naapureiksi.

Ensimmäisessä kehässä tuomaroi Mary-Lise De Landtsheer (Belgia). Aslan oli todella reipas pöydällä ja antoi tuomarin katsella itseään rauhassa. Todella nätisti Aslan oli ja sai hirmuisesti kehuja luonteestaan ja upeasta turkista. Kovasti Mary vannotti, että pojan pitää jatkossakin päästä näyttelyareenoille esiintymään.

Tarkkaa tuomarointia, kynnen kärkiä myöten. Nemo sai kehuja luonteestaan, ainoa miinus oli liian hyvät pöperöt mitä katti on syönyt. No Nemollahan on vähän tullut ylimääräistä Aslanin pentumuonien myötä.

Aslan sai kaikilta tuomareilta kovasti kehuja, eikä mitään negatiivista palautetta tullut. Aslanin kanssa pentuluokassa kisasi kilpparineitokainen. Muita pentuja ei sitten ollutkaan. Muita lyhytkarva aikuisia Nemon lisäksi oli kaksi: venäläinen täysin valkoinen kissa ja sinivalkoinen Kippo. Lisäksi oli yksi mustavalkoinen pitkäkarvainen kotikissa Obama. Ihmeen vähän oli kotikissoja näyttelyssä mukana. Sitä ihmetteli myös venäläinen näytteilleasettaja. Toivottavasti jatkossa näemme isompia kotikissaluokkia TICAssa.

Toisen kehän jälkeen odoteltiinkin muutama tunti seuraavia kehiä. Sitten loput kolme kehää olivat aika tiuhaan tahtiin.

Vaikka päivä oli ollut jo pitkä, niin Aslan jaksoi antaa kaikkensa viimeisissäkin kehissä.

Sangen mainiosti sujui siis reissumme. Ja kaikista ylpein olen siitä, miten Aslan jaksoi pitkän päivän. Aluksi olin ajatellut, miten poika oikein jaksaa, kun ensimmäinen näyttely ja heti viiteen kehään. Tosin jos väsymystä olisin havainnut, olisi kehiä jätetty suosiolla väliin.

Kahdessa viimeisessä kehässä vielä irtosi pojalle hienot voitot, niin voisiko olla enää tyytyväisempi.  Nemolle yhtään ykköstä ei tullut, mutta se johtui puhtaasti vähän liian paksusta kunnosta, jonka myönnän täysin. Mutta Nemo lähtikin matkaan Aslanin tueksi. Nyt me sitten lenkkeillään ja treenaillaan Nemon ylimääräiset tässä pois pikkuhiljaa.

Tämän näyttelyn jälkeen tuleekin Aslanille olemaan sangen helppoja FIFe- ja muut näyttelyt. Ei voinut kuin todeta, että mahtava pieni mies, joka taisi varastaa muutaman sydämenkin päivän aikana. Suuret kiitokset myös FINTICAtille upean näyttelyn järjestämisestä! Taatusti jatkossakin tullaan.

Teksti ja kuvat: Virve Lindqvist

Kotikissapentujen tulokset

Kissukkalassa LitterLocker on ollut menestys myös kissojen tähystyspaikkana.

Kissukkalassa otettiin noin vuosi sitten käyttöön LitterLocker-hiekkaroskis. Roskiksen periaate on yksinkertainen: roskiksessa on kaksi kantta, joista alempi sulkee tiiviisti hajut roskiksen sisään. Alempi kansi avataan, kun ylempi on kiinni, joten hajut eivät pääse missään vaiheessa ulos asti. Roskapussi asetetaan siten, että se suojaa roskiksen seiniä lialta. LitterLockerissa käytetään tarkoitusta varten tehtyä pussikasettia, jonka ansioista pussin vaihto on helppoa ja siistiä. LitterLockerin verkkosivuilla on mahdollisuus harjoitella roskiksen käyttöä virtuaalisesti ja toimintaperiaatekin selviää paremmin kuin sanallisesti.

LitterLockerin saatavuus on ollut vaihtelevaa. Tällä hetkellä esim. Zooplus-verkkokaupassa myydään ainoastaan pussikasetteja. Harras toive meidän LitterLocker-fanien keskuudessa onkin, että joku suomalainen lemmikkitarvikemyyjä ottaisi LitterLockerin valikoimiinsa.

Tietoa jälleenmyyjistä ja muutenkin roskiksen toiminnasta on LitterLockerin sivuilla.

Infopöytävastaava

• hoitaa näyttelyihin riittävän määrän FINTICAtin ja TICAn esitteitä.
• suunnittelee ja toteuttaa uusia lehtisiä hallituksen avustuksella.
• säilyttää infolaatikon kotonaan ja tuo sen näyttelypaikalle.

Kotikissatoimikuntaan väkeä

Kotikissatoimikunta tarvitsee lisää väkeä suunnittelemaan ja kehittämään toimintaa kotikissaväen tarpeisiin ja kotikissaharrastuksen kehittämiseksi.

Rotutoimikunnat

FINTICAt tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden rotukohtaisiin nettisivuihin. Haluatko kehittää rotusi harrastajien toimintaa? FINTICAt tarjoaa siihen mahdollisuuden kevyesti. Ota yhteys, niin jutellaan.

Arpajaispalkinnot

Aina kun törmäät sopivaan arpajaispalkintoon, pistä talteen! Palkintoja ei koskaan ole tarpeeksi!
Ilmoita palkinnoista: lottery[at]finticat.net

Näyttelyihin klerkkejä

Kiinnostaako klerkin homma, mutta homma hieman hirvittää? Halukkaille tarjotaan koulutusta, joten ilmoittaudu vaikka heti!

Jotain muuta!

Onko sinulla joku mahtava taito, jonka voit valjastaa FINTICAtin käyttöön? Oletko käsityövelho tai genetiikkaguru? Osaatko kirjoittaa? Kaipaatko yhdistykseltämme jotain tiettyä toimintamuotoa ja olet valmis puuhanaiseksi tai -mieheksi? Ota yhteys!